"No en mä löis, mut…" : viihteellistä historiakulttuuria paljon kuluttavien nuorten käsityksiä väkivallan oikeutuksesta

Youth violence has been a topic in public debate for many centuries and violent entertainment has been a main focus in search for reasoning youth violent behaviour and the acceptance of violence. The aim of this study is to survey the aspects of major consumers of entertaining history culture on the legitimacy of violence. The hypothesis was, that the major consumers of entertaining history culture do not justify the use of violence as problem solving measure. The entertaining history culture is limited to include historical movies and tv-series together with computer and console games. This study was executed as qualitative research with phenomenography as the methodological philosophy. The focus was to find out the thoughts about justified violence of ninth grade students who consume a lot of entertaining history culture. The research material was collected from inquiry from one hundred participating ninth graders. The inquiry was held to find out major consumers of entertaining history culture that would be suitable for semi structured interviews. Seven people were chosen for interviews. The study revealed that the major consumers of entertaining history culture react negatively to the legitimacy of violence both in historical context and in real life. The youth say that movies and games aren't a direct cause of violent behaviour, but can be harmful if a person has another mental difficulties already. The youth told that they can easily separate movies and games from real life and think them as entertainment that you can also learn from. The youth also had a positive image about the future, although they saw the media stirring up some threats. This study should stand by earlier research which say that violent entertainment don't increase either youth violence or the legitimacy of it.Nuorten väkivaltaisuus on ollut julkisen keskustelun aiheena vuosikymmenten ajan. Väkivaltaviihteestä on etsitty syyllistä nuorten väkivaltaiseen käytökseen ja väkivallan hyväksymiseen. Tämän tutkielman tavoitteena oli kartoittaa nuorten viihteellisen historiakulttuurin suurkuluttajien käsityksiä väkivallan oikeutuksesta. Tutkielman hypoteesina oli se, että paljon viihteellistä historiakulttuuria kuluttavat nuoret eivät hyväksyisi väkivallan käyttöä ongelmien ratkaisukeinona. Hypoteesin pohjana on ajatus, että he ovat mahdollisesti harjoittaneet historiallista eläytymistä ja samastumista viihteen kautta. Viihteellinen historiakulttuuri rajattiin käsittämään historialliset elokuvat, tv-sarjat sekä tietokone- ja konsolipelit. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka tutkimussuuntauksena oli fenomenografia. Tutkielmassa selvitettiin 9.-luokkalaisten nuorten viihteellisen historiakulttuurin suurkuluttajien käsityksiä väkivallan oikeutuksesta. Aineisto tutkielmaa varten hankittiin kartoittamalla ensin sadan oppilaan ryhmästä kyselylomakkeen avulla ne oppilaat, jotka käyttivät paljon viihteellistä historiakulttuuria. Tämän jälkeen valittiin kyselyyn osallistuneista seitsemän nuorta teemahaastatteluihin. Tässä tutkielmassa saatiin selville, että paljon viihteellistä historiakulttuuria kuluttavat nuoret suhtautuvat kielteisesti väkivallan oikeutukseen niin historiallisessa kontekstissa kuin todellisessa elämässäkin. Nuorten käsityksien mukaan elokuvat ja pelit eivät suoraan aiheuta väkivaltaista käytöstä, mutta voivat olla haitallisia sellaiselle katsojalle tai pelaajalle, jolla on jo ennestään mielenterveydellisiä ongelmia. Nuoret kertoivat osaavansa erottaa elokuvat ja pelit todellisesta elämästä, ja he pitivät niitä puhtaasti viihteenä, josta voi myös oppia. Suhtautuminen tulevaisuuteen oli positiivinen, vaikka varsinkin media nähtiin uhkien lietsojana. Tutkielman voidaan katsoa tukevan aiempia tutkimuksia, joiden mukaan väkivaltaviihde ei lisää nuorten väkivaltaisuutta eikä sen oikeutusta